Faktoja

Paperi (ja sitä ennen papyrus ja pergamentti) on ollut ihmiskunnan suosituin viestintä- ja tallennusväline jo tuhansia vuosia. Paperi on oleellinen osa elämäämme myös vertauskuvana, eikä sitä parin tuhannen vuoden jälkeen niin vain riuhtaista pois arjestamme. Eikä tarvitsekaan. Eurooppalainen paperiteollisuus on kestävällä tavalla tuotetun raaka-aineen, uusiutuvan energian ja kierrättämisen maailmanmestari. Kun paperi valmistetaan ja kulutetaan vastuullisesti ja lopuksi kierrätetään, se on jo luonnostaan kestävä tuote.

Näe metsä puilta. Se kasvaa!

Paperi ei ole metsän vihollinen eikä ikimetsiä paperilla kaadeta. Metsien rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä on merkittävä. Kestävä metsänhoito edistää luonnon moni­muotoisuutta, ja hyvin hoidettu ja kasvava metsä sitoo hiili­dioksidia ja torjuu ilmaston­muutosta. Paljon kritisoidut avo­hakkuut eivät niinkään aiheudu kestävästä metsä­taloudesta kuin maatalouden ja kaivostoiminnan harjoittamisesta sekä teiden ja kaupunkien rakentamisesta.

Eurooppa on maailman metsäisin maanosa – yli 42 % sen maapinta-alasta on metsää. Metsäala kasvaa joka vuosi kohisten 1500 jalkapallokentän verran. Lähes kaikki vanhat metsät on suojeltu, ja paperia valmistetaan vain puusta, joka on peräisin sertifioiduista talousmetsistä. Puhe metsien loppumisesta on siis vahvasti liioiteltu. Vielä niitä honkia humisee Euroopan saloilla, ja niin humisee jatkossakin. Paperi kannattaa tuottaa lähellä eli Euroopassa, sillä noin 60 % Euroopan metsistä on sertifioitu. Se tarkoittaa, että näiden metsien hoito ja käsittely on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Paperiin voi rakastua ja kuituakin voi rakastaa

Mikä määrä tunnetta voikaan sisältyä siihen, kun turhautuneena rytistää paperin ja heittää sen roska­koriin. Tai uuden puhtaan paperin tuoksuun. Tai kirjeeseen rakastetulle. Jonka senkin voi muuten kierrättää, jos siltä tuntuu.

Kun laitat paperin keräysastiaan, siitä alkaa sen uusi elämä. Paperikuitu kestää 6–7 käyttökertaa. Suomessa kaikesta kotikeräyspaperista otetaan talteen noin 90 %. Kaikkea paperia ei kuitenkaan voida kierrättää, eikä samaa kuitua voi kierrättää loputtomasti, sillä kuidut kuluvat ja hajoavat pikkuhiljaa. Kaikkea paperia ei myöskään saada talteen. Siksi tarvitaan jatkuvasti myös uutta kuitua kestävällä tavalla hoidetuista metsistä.

Euroopassa paperikuitu käytetään keskimäärin 3,6 kertaa. Uusiutuvan eurooppalaisen puukuidun kierrättäminen luo työpaikkoja ja tekee vanhasta uutta. Osa Euroopassa valmistetuista papereista menee vientiin, jolloin käyttö ja talteenottokin tapahtuvat muualla. Kierrätyskuitu on myös hyvä vientituote.

Kukapa ei metsistä tykkäisi…

… ja haluaisi hoitaa niitä vastuullisesti. Paperin raaka aine, puu, on uusiutuva luonnonvara. Kasvavat puut sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Myös paperi varastoi hiiltä koko elinkaarensa ajan. 71 % Euroopan sellu- ja paperiteollisuuden käyttämästä puusta ja 83 % sellusta on FSC- tai PEFC-sertifioitua.

Metsät ovat paitsi paperin lähde myös monimuotoinen elinympäristö eläin- ja kasvilajeille. Ihmisille ne ovat virkistyksen, marjastuksen, sienestyksen ja metsästyksen aarreaitta. Hiilinieluina metsät ovat voittamattomia: täysikasvuinen puu sitoo vuoden aikana 22 kg hiili­dioksidia ja vapauttaa samalla happea.

Meidän leveysasteillamme ei taida asua montakaan ihmistä, joka ei arvostaisi ja kunnioittaisi metsiä. Vastuullinen metsänhoito on iskostunut meihin jo lapsena. Kun ottaa puun, pitää istuttaa kaksi uutta tilalle. Näin on toimittu aina ja niin nytkin, mutta mukaan on tullut myös uusia tapoja varmistaa kestävän metsätalouden toteutuminen.

Sertifiointijärjestelmät pitävät huolen siitä, että paperi on valmistettu mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen. Kaksi tunnetuinta metsäsertifikaattia ovat FSC ja PEFC. Ne pyrkivät samaan päämäärään: huolehtimaan vastuullisuudesta, metsien monimuotoisuuden säilymisestä ja metsistä elävien ihmisyhteisöjen ja ekosysteemien hyvinvoinnista. Molempien sertifikaattien avulla paperituotteiden alkuperä voidaan jäljittää ja vastuullisuus todentaa.

Puulla on elämä mutta paperilla monta

Kun pitelet kädessäsi paperia, sillä voi olla takanaan jo monta elämää. Se on voinut putkahtaa esiin kopio­koneesta, nähdä päivänvalon aikakauslehdessä, piipahtaa sanomalehdessä ja sitten kokea jälleensyntymän pakkauksessa. Ja se voi lähteä vielä vaikkapa eristemateriaaliksi rakennustyömaille. Vähintään se muuttuu lämmöksi ja sähköksi jätevoimalassa.

Eurooppalaiset ovat maailman parhaita paperin kierrättäjiä: talteenottoaste on yli 72 %. Vuonna 2020 kierrätyskuidun osuus paperinvalmistuksessa oli lähes 56 % eli suurempi kuin ensiökuidun määrä. Tämä on se taso, jolle luultavasti vakiinnutaan, sillä paperiteollisuus käyttää jo nyt lähes maksimimäärän kierrätyskuitua. Molempia kuituja siis tarvitaan.

Paperilaaduissa on kuitenkin eroja. Sanomalehtien ja joidenkin pakkausmateriaalien kuituraaka-aine on lähes kokonaan kierrätettyä – esimerkiksi kirjojen hieno­papereissa kierrätyskuitua on noin 13 %. Paperin valmistaminen on oikeasti kestävää teollisuutta.

Paperi saa puhtaat paperit

Takavuosien paperiteollisuus edusti monelle ympäristön kannalta synkkiä asioita: paksua savua tupruttavia piippuja, melua ja pahanhajuisia teollisuuspaikkakuntia. Ajat ovat muuttuneet, ja paperiteollisuus on muuttunut parempaan suuntaan kenties kaikista teollisuudenaloista eniten. Paperiteollisuus on EU:n suurin uusiutuvan ja vähähiilisen energian käyttäjä ja tuottaja: 60 % paperintuotantoon käytetystä energiasta on biomassa­pohjaista. Toimialoista sellu, paperi ja painaminen ovat pienimpiä kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä; paperi- ja painoteollisuuden osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 0,9 %. Eurooppalaisen sellu- ja paperiteollisuuden hiilidioksidipäästöt pienenivät 25 % vuosina 2005–2007.

Eikä henkilöä kohti lasketun paperinkulutuksenkaan ympäristövaikutus ole suuri. Keskimääräisen eurooppalaisen vuotuisen paperinkulutuksen hiilijalanjälki vastaa 540 kilometrin ajoa keskivertohenkilöautolla. Kun valitset vain kestävällä tavalla hoidetuista talousmetsistä saatavasta puusta valmistettuja paperituotteita ja muistat kierrättää ne, saat itsekin melkoisen puhtaat paperit.

Tiesitkö, että paperiteollisuus kuluttaa aika vähän vettä?

Vesi on elämän eliksiiri – myös paperille. Puu tarvitsee sadevettä kasvamiseen ja yhteyttämiseen. Yhteyttäessään puu muuttaa vettä ja ilman hiilidioksidia hapeksi ja sokereiksi, joista muodostuu mm. selluloosaa eli paperikuitua.

Myös paperinvalmistus vaatii paljon vettä, mutta sitä kuluu aika vähän. 90 % paperiteollisuuden käyttämästä vedestä palautuu takaisin vesistöön asian­mukaisesti puhdistettuna. Vesi on siis teollisuudella vain lainassa. Tekniikat ja puhdistusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti, ja luontoon palautuva vesi on puhdasta. Esimerkiksi vuoden 1991 jälkeen sellun- ja paperin­valmistuksen jätevesien AOX-pitoisuus (eloperäisiin yhdisteisiin sitoutunut kloori) on vähentynyt 95 % ja jäteveden kemiallinen hapenkulutus 77 %. Euroopan kokonaisvedenkulutuksesta noin 40 % käyttää maatalous. 28 % energiantuotannon jäähdyttäminen, 18 % valmistava teollisuus ja kaivostoiminta ja 12 % kotitaloudet.

Pelastuuko maapallo diginä?

Elektronisten laitteiden jätevuori on valtava ja kasvaa koko ajan. Vuonna 2016 maailmassa syntyi lähes 45 miljoonaa tonnia elektronista jätettä, josta 435 000 tonnia oli kännyköitä. ICT-alan osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2016 oli 3 %. Vuonna 2040 sen arvioidaan vastaavan jopa 14 % vertailuvuoden kokonaishiilijalanjäljestä. Pilvipalvelut ja megaluokan datakeskukset eivät siis ole ongelmattomia.

Kaikki eivät pysty käyttämään digitaalisia laitteita, ja joillekin digiosaamisen rima on jo nyt liian korkealla.

Tutkimusten mukaan paperilta lukeminen mahdollistaa paremman ymmärtämisen, keskittymisen ja muistamisen, ja opiskelijat pitävät digitaalisia oppimisympäristöjä haastavina. Painetun tekstin lukeminen koetaan miellyttävämmäksi ja luotettavammaksi, ja useimmat kuluttajat valitsevat mieluummin painetun kirjan tai lehden kuin niiden digitaalisen kanssaeläjän.

Paperi vie myös markkinointiviestit perille usein tehokkaammin kuin digi. Siksi printti on markkinoijan paras yhteistyökumppani. Mutta avainsana on digin ja paperin hedelmällinen yhteistyö. Molemmille on aikansa ja paikkansa.

Pakkaus suojaa pahalta

Tuotteiden ja laitteiden pakkaamista pidetään joskus turhana, ja pakkausjäte on nostettu tikunnokkaan – joskus ihan syystäkin. Oikeanlaisilla kuitupakkauksilla voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää esimerkiksi ruokahävikkiä, joka on valtava maailmanlaajuinen haaste. Kolmannes maailmassa tuotetusta ruoasta heitetään roskiin.

Pakkauksen tehtävä on suojata tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta. Pakkaus helpottaa tuotteen kuljettamista ja käsittelyä ja pidentää sen käyttöikää. Se suojaa tuotetta pilaantumiselta, likaantumiselta ja rikkoutumiselta. Pakkaus myös antaa tietoa tuotteesta ja sen valmistajasta sekä rakentaa brändia eli tuotemerkkiä. Ilman pakkausta ei siis olisi tuotteitakaan, ainakaan pihapiiriä kauempana valmistettuja.

Tärkeää on se, mistä pakkaus on valmistettu. Oikein kierrätetyt puukuitupakkaukset vähentävät jätteen määrää eivätkä kuormita kaatopaikkoja. Aaltopahviin käytetystä kuidusta 88 % on kierrätettyä, ja 60 % eurooppalaisista pahvipakkauksista on tehty kierrätyskartongista. Euroopassa 83 % paperi- ja kartonkipakkauksista kerätään talteen ja kierrätetään.

Puhtaan paperin puolesta

Digille on aikansa ja paperille paikkansa, nyt ja tulevaisuudessa. Suomalainen painoala tuntee vastuunsa ja on puhtaamman maailman puolestapuhuja. Olemme ottaneet tavoitteeksemme alan yritysten omasta toiminnasta aiheutuvien suorien päästöjen nollaamisen ja epäsuorien päästöjen vähentämisen yritysten lisätoimilla ainakin 30 %:lla vuoteen 2030 mennessä.

Suosittelemme yrityksiä suorittamaan ympäristösertifikaatteja ja kertomaan avoimesti asiakkailleen toimintansa ympäristövaikutuksista. Toivomme myös kaikkien kuluttavan vastuullisesti ja suosivan sertifioituja tuotteita. Painotuotteen osalta kaikki alkaa vastuullisesta metsänhoidosta ja päättyy sen kierrättämiseen. Metsänhoidosta huolehtivat ammattilaiset, mutta kierrättämisestä on vastuussa meistä jokainen.

Olemme kaikki samassa veneessä!