Syntymäpaikka?
Olen syntynyt ja asunut aina Helsingissä. Tai no, kävin valitettavasti kerran kääntymässä Espoossa. En kuitenkaan koe olevani paljasjalkainen helsinkiläinen, sillä sukujuureni ovat Etelä-Karjalassa. Siellä vietin kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ja loma-ajat, ja identiteettini on siis hyvinkin karjalainen – myös murre irtoaa sujuvasti.
Perhe ja kotipaikka?
Tällä hetkellä asumme miehen kanssa kahden Koillis-Helsingissä kerrostalossa. Kesällä yritämme viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä Mikkelin Kuomiokoskella. Minulla on myös kohta kolmekymppinen poika, joka asuu omillaan tyttöystävänsä kanssa. Poika ei ole suuntautunut painoalalle, onneksi, vaan hänen intohimonsa on musiikki.
Lapsuuden haaveammatti?
Minusta piti tulla arkeologi. Ja sitten vähän lähempänä todellisuutta biologi.
Koulutus?
Olen graafisen tekniikan diplomi-insinööri. Vuonna 2017 suoritin audiovisuaalisen viestinnän ammattitukinnon julkaisugrafiikan osaamisalalta, kun halusin nähdä, miten näyttötutkintojärjestelmä käytännössä toimii.
Kokemus/ura graafisella alalla?
Menin 14-vuotiaana isän kirjapainoon kesätöihin, ja vaikka välillä yritin rimpuilla sieltä pois, niin eihän se onnistunut. Sen jälkeen, kun ryhdyimme jäseneksi edesmenneeseen Kirjapainoteollisuuden Työnantajaliittoon, olen ollut varsinainen graafisen alan jokapaikanhöylä. Päätoimitin aikoinaan Gutenberg-lehteä ja myöhemmin tein juttuja Print&Media-lehteen. Olen istunut jos jonkinlaisissa konklaaveissa aina painoviestinnän tutkintotoimikuntaa myöten. Ja kun tulin töihin GT:hen, konklaavien määrä on vain lisääntynyt. En tiedä, tiedänkö juurikaan mistään kauheasti mitään, mutta vähän kaikkea olen käynyt rapsuttelemassa ainakin pinnalta.
Työssäni parasta?
Työn monipuolisuus ja jäsenten kanssa käydyt keskustelut. Olen tehnyt ikäni töitä pienessä perheyrityksessä ja tottunut siihen, että kaikkea pitää olla ihan ite valmis tekemään. Tämä asenne on antanut valmiuksia myös töihin liitossa; olen täälläkin tarvittaessa siivonnut kellarit ja sijaistanut liittojohtajaa. Ymmärrän myös hyvin kirjapainoalan yrittäjiä, varsinkin pienten yritysten ihmisiä. Ja vaikka jäsenen soitto yleensä merkitseekin, että nyt on joku ongelma, niin silti ilahdun, kun puhelin soi. Tykkään höpöttämisestä!
Ensimmäinen muisto painotuotteesta tai painoalasta?
Ehkä kutakuinkin varhaisin muisto mistään on se, että pyörin jossain isän kirjapainon pöytien alla. Vieläkin paras haju maailmassa on kirjapainon haju – kun pääsen painosaliin, vedän heti keuhkot täyteen onnellisten muistojen tuoksua. Painotuotteista varhaisin muisto on satukirja, H.C. Andersenin Satakieli, jonka alkuperäinen suomennos saa vieläkin kyyneleet lentämään. Ja sen jälkeen käynnit isän antikvariaattiystävän liikkeessä. Sieltä sain aina hamstrata pilkkahintaan Pekka Töpöhäntiä, Viisikkoja, Salaisuus-kirjoja ja Neiti Etsiviä.
Lempipainotuote?
Kirja, kirja ja kirja. Vuonna 1972 luin Pekka Töpöhännän seikkailut, ja sen jälkeen olen lukenut tauotta.
Lempiruoka?
Kaikki hyvä ruoka. Yleensä parhaat ruoat ovat jotenkin kallellaan Italiaan.
Lempiväri?
Punainen. Ja riemunkirjava.
Lempimatkakohde?
Italia, totta kai.
Harrastukset?
Lukeminen koko elämän mittakaavassa. Ja kulttuuri muissakin muodoissaan: teatteri, ooppera, musiikki, taide. Vähän ennen korona-aikaa hurahdin virkkaamiseen. Täysin käsitöitä koskaan tekemättömänä aloitin ihan nollasta, mutta haluan tehdä pelkästään isoja peittoja. Jostain suuruudenhulluudesta kai tämä kertoo. Kaikenlainen käsillä tekeminen kiehtoo, uusimpana mosaiikkityöt. Myös ruoka ja astiat ovat intohimoni. Ja näin syksyisin sienihulluus on vakava.
Motto tai elämänviisaus?
Asioilla on tapana järjestyä. Tähän ikään on jo elämä heitellyt suuntaan jos toiseenkin ja olen oppinut luottamaan siihen, että vaikka mitä tulisi, niin elämä kantaa kyllä. Täytyy vain luottaa siihen, että kyllä ne asiat järjestyvät, tavalla tai toisella, yleensä ihan hyvin.